|
|
Post by Ida on Dec 27, 2011 6:27:10 GMT -5
|
|
|
|
Post by Ida on Dec 27, 2011 11:50:11 GMT -5
Uusi talli, uudet kujeet 27.12.11
Odottelin kärsimättömänä autossa, jotta näkisin tallin hieman tarkemmin kuin viime kertaisella pikavisiitillä. Näinkin vähän ajan kuluttua navettasta tehdyn tallin, joka näytti mukavalta ja kotoisalta. Pihassa odotteli nuori nainen ja vanhempi nais henkilö. Nuoremman niistä tunsinkin jo, Tezzyn. Luultavasti toinen osapuoli oli Tezzyn äiti, jonka nimeä en tahtonut muistaa millään. Yllätys, yllätys.
"Jäämmekö tähän, vai peruutanko oven eteen?" Isä kysyi, joka kuljettaa meitä (Rosmea ja minua) tarvittaessa. Tulevaisuudessa ainakin kisoihin hyvinkin paljon.
"Jäädään vain tähän" Sanoin ja loikkasin ulos autosta, sen pysähdyttyä. Menin suoraan kuljetusvaunun luokse, jossa Rosme odotteli minua. Isäni laski lastaussillan alas ja menin ottamaan Rosmen ulos kuljetusvaunusta. Rosme asteli hieman kiirehtien ulos, mutta eipä se minua haitannut. Silittelin varsaa ja katselin kuinka se katseli tallipihaan.
"Hei, tämä taitaa olla Rosme" Tezzy kysyi "Todella kaunis"
"Onhan tämä nyt aika herttainen" sanoin ja katsoin Tezzyyn päin "Minne vien Rosmen?"
"Ai niin, joo! Tänne päin" Tezzy sanoi ja seurasin häntä talliin päin.
Karsinnassa otin kaikki kamat pois tamman päältä ja jätinkin tamman karsinnaansa. Tezzy kertoi minne laitan Rosmen kamat, joita ei ollut vielä paljoa mitään. Hän ehti vähän esitellä tallia ja silloin sisälle tuli isäni.
"Ompa hieno talli, oikein kotoisa" Isä sanoi ja ihaili tallia oven edessä.
"Tule toki katselemaan paikkoja" Tezzy sanoi ja lähdimme ovesta ulos katselemaan paikkaa tarkemmin.
"Tuolla on nurmitarhat ja tulla. Tuossa sitten kenttämme, joka on valaistu. Meiltä löytyy myös maastot...." Tezzy selitti, kunns vihdoinkin löytyi loppu.
"Mitäs pidät?" Hän kysyi.
"Vaikuttaa oikein mukavalta" Sanoin hymyssä suin. Vihdoinkin löytyi mukava talli, mutta toivottavasti Rosmekin viihtyy. Kaunotar onkin aika sopeutuva uusiin asioihin, joten kyllä tästä selvitään.
Harjasin tammaa vielä pitkän matkan jälkeen. Muuttokin oli alla, kun asuimme niin kaukana täältä. Äitin komea ori vietiinkin johonkin maneesitalliin asumaan, jonka omistajan tunsin hyvin ja hänne tyttärensä. Hyi, kuinka inhosinkaan omistajan tytärtä. Hänelle ei käynyt kuin paras ja hän pukeutui aina vain merkki vaatteisiin. He olivatkin rikkaampia kuin me, mutta minä en veisi Rosmea sinne mistään hinnasta. Vaikka siellä onkin maneesi ja kaikki hienoudet. Tämä oli tavallinen talli, jotka ovatkin mieleeni. Nostaessani tammavarsan jalkoja pyyhkäisin hieman vaaleita suoria hiuksiani sivulle.
"Hieno Rosme" Kehuin laskiessani jalan alas. Tammalla on paha tapa kiskaista jalka pois kun nostan sitä, mutta se on alkanut hävitä vähitellen pois. Ja taikasana tähän oli porkkana. Palkitsin nimittäin alussa tammaa pienellä porkkanan palalla, mutta nykyisin kelpaa myös rapsutus ja taputus. Miten sympaattinen tamma olikaan. En ole kovinkaan usein ollut varsojen kanssa tekemisissä, mutta tämä tamma on niin ihana herasilmineen, että kuka tahansa saa hymyn kasvoilleen näkiessään sen.
"Ida? Lähdetäänkö, kun pitäähän sinne kotiinkin asti ehtiä ajoissa" Isä sanoi oven suulta.
"Tulen, tulen. Pitää vielä käydä viemässä nämä kamat paikoilleen" Vastasin ja aloin lappamaan harjoja pakkiin ja loimen nopeasti oveen nätisti roikkumaan. Laskin Rosmen irti karsinnassa ja sujahdin itse sitten ulos.
"Nähdään taas" Sanoin ja suljin oven, jonka jälkeen kipitin viemään pakin takaisin paikoillaan ja törmäsin musta hiuksiseen tyttöön, joka oli minua ainakin viisi senttiä pitempi.
"Sori, pitäisi varmaan joskus katsoa eteen eikä maahan" Sanoin naurahtaen ja laitoin pakin nolona paikoilleen.
"Eipä mitään, en kyllä minäkään aina katso eteen! Olen Kiia" hän sanoi.
"Olen Ida ja tulin vasta tänne Rosmen kanssa, mutta näkyillään taas!" Sanoi ja lähdin nopeasti varustehuoneesta ovea kohti.
"Näkyillään!" Kiia huudahti, kun minä pyyhelsin ovesta ulos melekin juoksien. Isä ei nimittäin ole mikään kärsivällinen, joten piti laittaa tossua toisen eteen. Pian olinkin autossa istumassa ja katselemassa Marletin lähi maisemia.
Ida & Rosme HM1
// Mukavaa että talli on mieleinen ja toivottavasti pääset tutustumaan siihen paremmin ajan kanssa.
Tekstisi on sujuvaa ja selkeän yksinkertaista ja sitä on mukava lukea. Muutamia kirjoitusvirheitä sieltä löysin, muuta se ei nyt ole kovin vakavaa. Jatka samaan malliin:)
-Tezzy
|
|
|
|
Post by Ida on Dec 29, 2011 13:01:32 GMT -5
Tutustumista ja kävelytystä 29.12.11
Harhailin Rosmen kanssa tarhojen luona ja en meinnanut älytä minne neidin vien. Talutin Rosmen jonkun satunnaisen tarhan luokse ja kappas se olikin se tarha minne minun piti neitoviedä. Olenpas tyhmä kun en älynnyt sitä, vaikka koko ajan pörräsin tarhan edessä. Vein nopeasti Rosmen tarhaan ja käppäilin itse sisälle lämpimään. Täältä hurjat yhden asteen pakkasesta, puhdistamaan karsinnan.
Kärräsin lantalaan lannat. Sen jälkeen olikin aikaa täyttää kaappiani ja laittamaan sinne kamat hieman siistimmin, kun viime kerralla tuli niin kiire. Tänään minulla ei ollutkaan kiire mihinkään, vaan saisin lorvia niin pitkään tallilla kuin parhaaksi näin. Eihän siellä uudessa kodissa mitään ollut, joten mitä turhia sinne mennä mätänemään. Avasin olohuoneen oven ja menin nopeasti kaapilleni. Aloin lappamaan jotain kamojani sinne. Kypäränkin toin, jo tänne, kun kotona se olisi vain kadonnut kaikkien romujen keskelle. Pelastin myös ratsastushousuni, jotka olin saanut joululahjaksi. Uusille olikin jo tarvetta, mutta vielä pitää odotella, että Rosmen selkään pääsee. Nappasin viimeisen kamani laukusta ja ne olivat heppanamit. Tunkaisin vielä laukkuni ja laitoin kaappini oven kiinni. Kävelin sohvan luokse ja lösähdin istumaan siihen. Pian sen jälkeen Kiia tuli ja moikkasimme toisiamme. Hän istui viereeni.
"Mitäs oot aatellu tehdä?" Kiia kysyi minulta yllättäen.
"Kävelyttää hieman Rosmea ja tutustua hieman lisää talliin" sanoin.
"Minä aattelin mennä kevyesti ratsastaa" Kiia sanoi.
"Okei" sanoin Kiialle hymyillen. Kiiakin hymyily takaisin minulle.
"Sinulla on muuten kivan väriset silmät" Kiia sanoi äkisti.
"No ei kyllä ole" sanoin ja tökkäsin häntä kylkeen "Nyt pitää kyllä lähteä hakemaan se diiva tuolta tarhastaan"
"Minäkin tulen" Kiia huudahti perääni ja lähti minun mukanani tarhoille.
Kävelin Rosmen tarhalle ja näinkin rakkaan tammani odottelemassa minua suoraan portin edessä.
"Hei, tyttönen" sanoin ja rapsutin varsaa otsastaja ja napasutin narun kiinni riimuun ja avasin portin. Tamma tuli nätisti vieressäni talliin, vaikka välillä hieman ravailtaankin ottaakseen kiinni minut. Niin töppö jalka oli ettei minun perässäni pysynyt. Toisin päinhän se pitäisi mennä. Kiia ja Wami tulivat sitten omia aikojaan perässämme. Avasin ovn ja menimme sisälle talliin, jossa vein Rosmen perä karsinnaansa. Laitoin neidon kiinni ja aloin ottamaan loimea tammalta pois. Viikkasin loimen pikaisesti jotenkin ja laitoin sen sitten maahan odottelemaan. Lähdin käymään olohuoneessa, hakemassa kaapistani harjat.
Valitsin harjapakista jonkun harjan ja aloin harjata tammaa pitkin vedoin. Rosme seisoi nätisti paikoillaan, vaikka pientä liikehintää harrastettiinkin, mutta mitäpä pienestä vikuroinnista kuhan ei vain pahene tuosta. Tammassa ei ollut paljoa mitään harjaamista, joten meninkin toisellekin puolelle harjaamaan. Harjasin huvin vuoksi myös päätä, joka osouttautui erittäin hankalaksi. Pienien pätkien jälkeen pää oli saatu harjattua ja enää pään harjaus ei ollut niin hirveää. Rapsutin Rosmea otsasta, varsa melkein torkahti, mutta lopetinkin sen.
"Lähdetäänkös nytten hieman ulos" sanoin ja avasin solmun narusta vetäen ja lähdimme kävelemään ovesta ulos. Näin Tezzyn matkalla, kun olimme Rosmen kanssa lähdössä kävelemään.
"Moi, kävelylle lähdössä?" Tezzy uteli ja hymyili niin kuin viime kerrallakin.
"Pikkunen lenkki vain, ettei tää tylsisty ihan kuoliaaksi" Vastasin ja pörrötinkin hieman tammaa harjasta.
"Menkääpä te sinne kävelylle, niin minä menen kävelemään työn touhuun" Tezzy sanoi ja menikin talliin sisälle. Me puolestamme jatkoimme matkaamme kentän ohitse ja siitä sitten tietä itkin jonnekkin. Tamma ei yhdessä vaiheessa halunnut edes kävellä eteen päin kun tuli vastaan pieni vesi lätäkkö, jonka sitten jouduimme kiertämään kaukaa. Mitä ajan tuhlausta. Otimme hiukan raviakin, ihan hyvää tekee minullekkin hieman juosta. Varsa alkoikin pienen ravaus pätkän jäkeen innostua hitusen liikaa, joten päätinkin kävellä loppu matkan rauhallisesti. Jos tätä voikaan sanoa rauhalliseksi kävely retkeksi enään. Kääntyessämme takaisin joku huristeli autolla ohitsemme. Ihme kyllä Rosme pysyi rauhallisena ja eikä alkanut sätkyillä turhia. Taputin tammaa ja jatkoimme tätä pitkää kävely matkaamme vielä tallie asti ja katsoinkin ennen kuin vien riiviön sisälle, onko kenttä vapaa. Kentällä ei ollut ketään, joten menin kentälle ja suljin portin hyvin. Laskin Rosmen irti ja riiviö lähti pukitellen luoltani ja juoksenteli hetken kentällä kunnes oli väsähtänyt. Otin poni pahasen kiinni ja napasutin narun kiinni riimuun ja lähdettiin tallille päin.
Kun olin saanut tamman karsinnaansa ja kaikki tarkastettua niin lähdin käymään olohuoneesseen (miksi ei oleskeluhuoneesee?) Laitoin harjapkin sinne, jonka olin ottanut mukaani. Tunkaisin sen kaapin perälle ja olin juuri lähdössä, kunnes muistin loimen. Niin juuri, loimen! Se pötkötti viikattuna käytävällä. Kipaisin hakemassa sen ja vein sen nopeasti kaappiini. Kiiakin törmäsin, kirjaimellisesti taas kerran. Pitäisi varmaan katsoa eteen eikä alas. Ratsastaessakin, tulee katseltua korviin eikä meno suuntaan. Pääsin kuitenkin pian lähtemään kotia kohti, tuonne pimeään.. Olisi varmaan järkevää katsoa ajan kulkua, seuraavalla kerralla sitten fiksummin.
Ida & Rosme HM2
//Kiva että pääsitte tutustumaan talliin paremmin:) Tuota olohuonetta voi kutsua miksi nyt itse parhaimmaksi kokee, että oleskeluhuone käy myös hyvin ja mietin josko sen vaihtaisi "tallituvaksi" tms.
-Tezzy
|
|
|
|
Post by Ida on Dec 30, 2011 5:30:47 GMT -5
 Kentällä hieman kumarruksia harjoittelemassa 30.12. (Huomaathan ruskeat aidat? Tummunu hiukan, Tezzy kannattaisiko joskus hieman siistiä niitä :--D) Ida & Rosme HM3// Täytyypi pistää Eepo hoitamaan homma. On päässy näköjään tummumaan aika reilusti:) Ja ihana tuo kuva. Tykkään sun tyylistäs kun tuommonen pehmeä ja epätarkka. Mukavan erilainen tyyli:) For Real!
-Tezzy |
|
|
|
Post by Ida on Jan 2, 2012 13:44:23 GMT -5
Poni talliin 02.01.12Trailerista saapui ulos tummanruunikon värinen shetlanninponi ruuna, Regina. Ruuna? Kyllä. Rekke on ruuna, vaikka hieman tammamaiselta nimi kuulostaakin. Ida talutti Reken talliin, jossa sitten otettiin kaikki kuljetuksen ajan olevat varusteet pois ja paikoilleen. Ida piti selvästi ponista, mutta miten se päättyi hänelle? Sen saat vain kaivelemalla Idalta lisää tietoa ponista, jos silloin selviäisi totuus. Ei sinun tarvitse kaivella tietoa, vaan kerron sen nytten. Poni oli eräässä ilmoituksessa ja Ida oli etsiskelemässä itselleen mukavaa ponia, jolla ratsastella enemmän, kun Rosmea koulutetaan. Sitten silmiin sattui mukavan luonteinen ja rekisteröity shettis ruuna Regina. Nimi kuulosti omaperäiseltä, mutta kivalta. Ponin entisiä omsitajia ovat olleet Dimma (03/01/2011), Sonkku (16/02/2011) ja *lumienkuli* (23/06/2011. Sitten tuleekin itse Ida, joka ei ole luovuttamassa ponia enää minnekkään vaan aikoo pitää sitä niin pitkään kuin mahdollista. Älkää kysykö enempää kysymyksiä, nimittäin niihin saa vaan lukemalla lisää Rekken tarinaa. Mitäs sitä tietää mistä päin poni ilmestyy, vaikka tuolla kentällähän se nyt juoksentelee iloisena. Ida & ponit HM4//Halusin kokeilla jotain uutta ja en jaksanut lukea uusiksi, joten tarina on mitä on 
|
|
|
|
Post by Ida on Jan 10, 2012 12:20:24 GMT -5
Ilme kuva
Yritin saada ilkikurisen Rekke ruunan kiinni tarhastaan ja lopulta irvaileva shettis tuli perässäni talliin. Pakkasta oli hieman, mutt akenttä oli kunnossa, joten pääsisin juoksuttamaan hieman Rosmea ja sitten ratsastelemaan Rekkellä. Olipas lyhyt päivä toiminta, mutta kuitenkin sopiva. En jaksanut laittaa Rekkeä karsinnaansa, joten sidoin karsinnan ulkopuolelle narusta ruunan kiinni. Nappasin myös loimen pois ja kävin viemässä sen kaappiin, josta otin myös pakin matkaani. Pullero katseli minua irvaillen ja mietiskelin, jos Rosmelle tekisi puomi tehtäviä. Kun irtohypytystä ei oiekin voi kun kenttä ei ole niin kunnoss,a että niitä voisi mennä. Huomasin juuri, että ruuna oli valmis vain varusteet niskaan niin valmis poika olisi. Etsin nopeasti Rekken satulan paikalla olevan huovan kun satula ei olult vielä tullut. Hain myös englantilaiset suitset, jotka olivat mustat. Kannoin kamat palleron luokse ja nakkasin siinä samassa ruskean WEGAn huovan selkään. Jossa oli myös sinivihreät raidat. Otin myös nopeasti jonkun vuön jolla laitoin huovan pysymään ponin selässä eikä olisi siellä lannassa. "Hei pallero! Ei sun nytten tarvii pullistella" sanoin ilkikurisesti ponille. Otin riimun pois sen päsätä ja laitoin suitset tilalle. Taluttelin ruunaa ympäriinsä. Aluksi talutin shettistä oleskeluhuoneeseen. Onneksi Tezzy ei ollut näkemässä sitä, mutta kun kypärä oli jäänyt kaappiin. Kuitenkin olihan minulla kaappi suoraan oven vieressä. Otin myös sinisen värisen raippani ja lähdin kentälle päin tallustelemaan. Hyppäsin ruunan selkään ja lähdimme kävelemään kenttää ympäri. Kentällä oli lumen peitossa ja muutenkin pakkasta oli melkein kymmenen astetta. Pikku pakkasta olinkin jo odotellut jo pitkään tännekkin päin. Parin kieroksen jälkeen otin ohjat ja aloin verkata ravissa ympyröitä tehden. Ruuna tuntui hieman tahmealta, joten raipasta oli välillä käyttöä. Rekke pysyi hyvin kuulolla hyvin. Verkkasin myös toiseen suuntaan ympyröitä tehden. Pian päästiinkin hieman tekemään kasikkoa. Asetin Rekkeä aina, vaikka ne menivät välillä päin mehtää. Kuitenkin enhän minä edes tätä tehnyt naama vakavana vaan iloisena, kun pääsin taas istumaan ponin selkään. Yritin istua myös Rekken lyhyessä töppö ravissa. Jota mentiin jo nytten reippaasti eteen päin. Saatiinhan me niitä onnistuneitakin pätkiä ravissa asetuksen kera. Rekke oli kyllä loistava, muttei ehket esteponiksi. Harraste käyttöön loistava poni! Ravasimme toiseen päätyyn, kun Rekke oikaisi päätyä. Kääntin oikeasta ohjasta ja annoin myös raippaa, että sinne muuten mennään, vaikka ympyrän kautta. Ruuna oli kuitenkin sitä mieltä, ettei sinne mennä vaikka mikä tulisi. Lopulta ruuna luovutti ja pääsimme jatkamaan kasikkoa. "Mooi!" Tezzy huudahti kamera kädesäsän. "Moi. Mitäs menet kuvailemaan" kysyin. "Aattelin hieman testailla tätä kameraa ja sinä pääset kohteeksi" Tezzy sanoi ja tuli kentälle. "VOi kuinka ihanaa" sanoin ja jatkoin kasikkoa samalla. Nostin vasemman laukan ja laukkasin päädyn. Käänsin taas Rekken koko rataleikkaalle. Kentän keskellä vaihdoin laukan, jonka Rekke vaihtoi parin ravi askeleen jälkeen. Jatkoin samaa rataa ja laukanvaihdot onnistuivat ravi askeleen jälkeen. Ponille oli sitä opettu lisäksi, vaikka tasoltaan poni oli vain helppo B. Rekke alkoi välillä hieman kiihytellä laukanvaihdoissa. Olin juuri tekemässä laukan vaihtoa, kun ponin pirulainen pukitti ja Tezzyn kameran salama välkähti montakin kertaa. Yritin pysyä ponin pikku pukeissa ja saada hillittyä nauruani kun poni oli hieman innostunut. "Hahhaha..!" Kuulin Tezzyn naureskelevan, kun tein viimeistä laukanvaihota joka onnistui ihan hyvin ja taputin Rekkeä ja jatkoin suoralla uralla ravia. "Mitäs naureskelet?" kysyin. "Sain oikean ilme kuvan sinusta ja Rekkestä. Tämä pitää julkaista tallituvan seinälle!" Tezzy sanoi. "Et ole tosissasi?" kysyin katsellen Tezzyä. "Minähän olen aina tosissani" Tezzy sanoi ja purskahdimme nauruun. "Tuota e usko itsekkään" sanoin nauraen maha kippurassa ponin selässä, joka kipitti töppö jaloillaan kenttää ympäri. Siirsin ponin käyntiin ja annoin sen kävellä loppu käynnit. Tezzy oli käynyt nopeasti tekemässä jotain ja pahaa aavistamassa hän oli tosissaan ja oli laittanut kuvan tallituvan seinälle! Minä otin vain Rekken loimen ja kävelin ponin luokse. Laitoin nopsasti hikisen ponin päälle WEGAN fleeceloimen, joka oli saman värinen kuin huopa. Jätin sen jäleen ponin rauhaan ja siirryin varsuliin. "Hei neitoseni. Tänään pääset kentälle juoksentelemaan ja sitten takaisin talliin, eikö olekkin tylsä päivä tiedossa?" sanoin ponille, joka vain katseli suloisilla herasilmillään minua. Rosme sitten myös alkoi tepastella paikoillaan, kuin olisi halunnut lähteä. "Höpsö" sanoin ja harjasin Rosmen nopeasti ja sitten otin narun irti ja talutin tammaa kentälle, jossa annoin tamman juosta vapaasti. Sara kulki juuri ohi eikä tainnut huomata minua. "Mooi Sara!" huusin kentältä kättä heiluttaen villisti. "Moi!" Sara sanoi ja katosi talliin. Olin jäätyä ulos ratsastushousuneni. "Nyt kyllä mennään sisälle" sanoin ja otin tamman kinini ja naru kiinni ja kävelimme tallille päin. Tamma alkoi yht äkkiä pomppia levottomasti ympärilläni ja pian pihaan pyyhelsi joku autolla, mutta teki nopean käännöksen ja lähti takaisin. Yritin rauhoitella säikähtänyttä varsaa. "Prrr.. Rauhassa" tyynyttelin ja sitten kipitimme nopeasti sisälle, ettei tamma saisi hirveitä traumoja. Kun olin saanut Rosmen karsinnaansa menin huilaamaan tallitupaan, jossa Sara ja Kiia katselivat upeaa kuvaa. "Aika hieno ilme" Sara sanoi ja loppu sitten olikin mitä oli. Kuva löytyy tuolta ---> kuvablogi.com/nayta/prev/img3393750.jpg(Suitset puuttuu unohdin piirtää  )
Ida & ponit HM5
|
|
|
|
Post by Ida on Jan 13, 2012 14:51:59 GMT -5
Puomitunti 12.01.12 (Maksu)
Kiristin kentän keskellä Rekken vyötä ja menin ruunan selkään ja tarkistin vielä satulavyötä, ettei vain satula keikahtaisi mahahn alle. Sitten menin kävelemaan uraa pitkin uudella satulalla, joka vasta eilen oli saapunut. Tezzy selitteli tunnin aihetta ja se vaikutti kivalta, kuitenkin minun pikku ratsuni oli Kapuun verrattuna hirveän pieni, joten se oli pieni haitta, muttei suuri.
- Alkakaa pikkuhiljaa ottamaan ohjia tuntumalle. Teillä pitäisi olla tasainen tuntuma hevosen molempiin suupieliin, Tezzy neuvoo
Aloin poimia ohjia tuntumalle ja kävelimme uraa pitkin. Tezzy antoi pienen vinkin, että käynnissä kannattaisi tehdä pysähdyksiä, huolellisia volteja ja kiemurauria. Jotta hevoset olisivat myöhemmässä vaiheessa kuullolla, eikä olisi juntturoita ja eivät tekisi mitään mitä käsketään.
- Ja sitten kevyttä ravia! Reipas ravi ja tasainen kevennys, ylös ja alas! Katse menosuuntaan! Tezzy sanoo kentän keskeltä ja sitten otinkin pikku ponin raviin. Tezzy aluksi huomauttaa Saraa ja korjaakin asian pian keskityin kuitenkin enemmän itse Rekken ratsastamiseen. Tezzy alkoi tekemään pientä puomirataa, kun me teimme lämmittelyä ravissa ja Rekke alkoi olla kuulolla ja paljon paremmin kuin alussa.
- Tullaan sitten Ida ja Rekke kärjessä kokorata leikkaa ja vaihdetaan suuntaa! Ravi säilyy ja muistakaa vaihtaa kevennys! Tezzy ilmoittaa radan tehtyä. Käänsin Rekken kokorata leikkaalle ja vaihdoin myös kevennyksen keskellä kenttää.
-Siirtykää käyntiin ja siinä käynnissä voitte kuunnella kun selitän seuraavan tehtävän. Tezzy sanoo - Pituushalkaisijalla on nyt 4 puomin ravipuomisarjat teille molemmille! Tarkoituksena on tulla tien puoleiselta lyhyeltä sivulta ravissa pituushalkaisijalle ja suorittaa puomi tehtävä. Jatkatte halkaisijan loppuun ja käännytte joka kierroksella eri suuntaan.
Oikeaan kierrokseen teemme laukan noston ja laukkaamme pitkänsivun loppuun, jossa siirrymme takaisin raviin ja taas halkaisijalle lyhyellä sivulla.
Vasempaan kierrokseen ravaamme pitkänsivun puoleenväliin ja teemme pysähdyksen sekä 6 askeleen peruutuksen, jonka jälkeen jatkamme ravissa taas halkaisijalle .
Koko tehtävä suoritetaan harjoitusravissa. Puomien kohdalla saa nousta esteistuntaan jos se tuntuu helpommalta, hän jatkoi. Sitten aloitimme tehtävän teon. Tulin ensimmäiseksi ravipuomeille kuin aloittelija konsanaan nimittäin kantapäät eivät pysyneet alhaalla. Nyrkitkin sattuu olemaan aina minulla miten sattuu. Yritin seuraavalla kerralla pitää ne kantapäät alhaalla, mutta keskityin niihin nyrkkeihini.
- Hyvä Ida! Nyt Rekke on jo paljon paremmin kuolaimella ja kuuntelee apuja. Voisit kuitenkin pyytää sitä nostelemaan enskerralla jalkoja enemmän niillä puomeilla, niin ne ei lähtisi Reken mukana lentoon, Tezzy selittää ja se oli kyllä, totta että ne puomit tuntuivat lähtevän kuin Reken mukana lentoon.
-Hyvä! Toistetaan sama harjoitus vielä niin, että lähdettekin halkaisijalle pellon puoleiselta lyhyeltä sivulta ja teette harjoitukset toiseen suuntaan, hän sanoi äkisti ja aloitimmekin heti tekemään, Sara aloitti ja me tulimme sitten Rekken perässä mukaan. Rekke alkoi mennä puomejen yli hyvin ja sain nyrkit kunnolla kuriin. Sarallakin alkoi meennä paremmin.
-Hyvä Ida! Sar ahienoa, nytten kaahari on asettunut rauhallisemmaksi, Tezzy kehuu. - Tulkaa molemmat suurelle keskiympyrälle kevyessä ravissa! Vasen kierros!
Pyrkikää hyviin taivutuksiin ja tahdikkaaseen raviin. Kiertäkää toistaiseksi nuo ympyrälle asetetut puomit, hän lisää ja tulimme ympyrälle, kumpainenkin.
- Ida, siirrä sisähartiaa taaemmas ja jousta enemmän vyötäröstä! Älä taivuta Rekkeä liikaa sisään. Riittää että näet ponin silmäkulman, Tezzy huomauttaa ja alankin sitten siinä sääteleämän hartiani kanssa. Myös taivutin Rekkeä vähemmän, jotta näen sen suuren pehkon alta silmäkulmän, jos sitä edes näkyi. -Hyvä korjaus!
Pian pääsimme sitten ylittämään puomeja ja Tezzy alkoikin sitten Saralle kertomaan miten Kapu ei pelleilisi. Vaihdoimme myös suuntaan ja ponin pirulainen oli vähän nahkea.
- Nyt herättele Ida taas sitä ponia! Sehän kulkee kuin kilpikonna aikanaan! Tezzy huomauttaa ja laitoin Rekkeen vähän vauhtia lisää. Teimme sitä vielä pari kertaa ja Rekke kulki nytten eteen päin, vaikka välillä hieman hidasteli. Tezzy ekrtoi, että lisäisimme pari kohtaa harjoitukseen. Menimme siksi aikaa kävelemään käyntiä ja annoinkin siinä Rekkelle hetkeksi pitkät ohjat.
- Harjoitus suoritetaan ensin oikeassa kierroksessa!
Tulette edelleen ravissa saman keskiympyrän puomiviuhkoineen, mutta nyt jatkatte ympyrältä takaisin uralle ja ravaatte tallinpuoleisen lyhyensivun loppuun asti ja nostatte sen jälkeen kulmasta oikean laukan ja kokoatte hevosen ennen pitkälle sivulle asetettuja laukkapuomeja.
Raviin siirrytään hieman ennen lyhyttä sivua ja lyhyt sivu ratsastetaan käynnissä puoleenväliin asti .
Puoleenväliin ratsastetaan muutaman sekunnin pysähdys ja pysähdyksestä jatketaan suoraan ravissa ja jatketaan taas keskiympyrälle. Tezzy kertoo - Ymmärretty?
-Jotnekin, sanoin ja nyäkkäsimmekin sitten Saran kanssa.
- Hyvä! Ottakaa välimatkaa ja aloittakaa tehtävä!
Aloitimme tehtävän tekoa ja minä meninkin sitten Saran ja Kapun edellä. Pian olinkin sitten laukannoston aika ja annoin laukka avut ja nostin laukan.
- Hyvin hallittu laukan nosto Ida, mutta pyydä Rekkeä pidentämään askelta puomeilla, ettei kolise!
- Tuossa on Saran ja Kapun tempo! Hevonen kulkee rentona ja hyvin kuolaimella. Tosi hyvä!
Jatkoimme tehtävää ja tulin sitten toisen kerran puomit ja Rekke meni puomit paljon reippaammin ja sitten tuli pysähdys, joka onnsitui hyvin, mutta raviin lähtö ei nyt niinkään hyvin.
- Siinä oli Ida kaunis pysähdys! Napakammat avut raviin siirryttäessä! Tezzy sanoi ja aloimmekin Saran kanssa selvitä tehtävästä paremmin ja paremmin. Olin ylpeä pikku ponsita, joka oli jo nytten hiestä märkä.
- Otetaan vielä vähän kevyttä ravia ja kun ne hevoset alkaa tuntua rennoilta niin annatte niille pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ohjaa niin että ne saa venytettyä kaulaansa.
Ravasin ja annoin vähitellen Rekelle ohjaa. Rekke kulki reippaasti, mutta rennosti loppu ravit. Pian siirryimme käyntiin, ilman ohjia käyttämättä. Aluksi poni ei meinnaut pysähtyä, mutta pian se älysi siirtyä käyntiin ja taputin Rkeken hiksitä kaulaa. Itsellänikin oli kuuma.
-Kiitos tunnista! Loppukäynnit voitte mennä maastoon kävelemään, Tezzy sanoi ja alkoi kannella puomeja poikkeen.
-Miltäs Rekke tuntui, teillä meni ihan hyvin, Tezzy sanoi kannellessaan puomia.
-Ihan kivalta. Olen ylpeä Rkekestä, kun edes jaksaa mennä puomejen yli kun esteet menee ohi kuin mikäkin jyrä, joka ei uskalla jyrätä.. Sanoin ja naurahdin. Tezzy hymyili ja pian laskeuduin satulasta ja lähdin viemään ponia talliin ja käärimään sen loimen alle.
Tunnin jälkeen kävin vielä Tezzyn luona sanomassa kiitokset kivasta tunnista ja ehtoin, jos hän pitäisi tunteja useammankin.
Ida ja Rekke HM6
|
|
|
|
Post by Ida on Jan 14, 2012 14:22:27 GMT -5
Paljon onnea 2-vuotiaalle Rosmelle 14.01.12
Ollet suurempi kuin nolla.
Olet pienempi kuin kakkonen.
Olet elämäni ykkönen,
olet parasta mitä tiedän
sillä vain sinä olet valloittanut sydämeni kokonaan
Luulin löytäväni täydellisyyden,
löysin enemmän, löysin rakkauden
Tykkään susta tiesitkö sen?
Ilman sua mä eläis en.
Oot mulle tärkee ja rakas,
älä koskaan mee niin että mun pitäisi sanoo tuu takas.
Kauniimpaa saa etsiä,
parempaa ei voi löytää!
Ida ja Rosme HM7// Onnittelut Rosmelle!
-Tezzy
|
|
|
|
Post by Ida on Feb 1, 2012 14:06:22 GMT -5
Hölmistynyt ilme kasvoilleIstuin Loton ihanassa koulupenkissä ravissa, uudessa maneesissa. Maneesissa oli muitakin ratsukkoja Peppi ja Caro, Sara ja Kapu ja myös Tezzy ja Falski. Kaikki yhdessä sovussa keskenään ja omissa touhuissan. Ratsastin ilman jalustimia ja Lotto sai osakseen ravailla reippaasti eteen päin hieman venytellen itseensä. Lopetin ratsastusken pian ja nappasin reunalta viltin ja asetin sen selästä käsin Loton pepun päälle ja lähdin ulos kävelemään loppu käynnit. Pakkasta oli ihan mukavasti ne, 22 astetta. Kätkeydyin ihanaan tuubihuiviini ja kävelimme tietä pitkin. Kuulin kavioiden narskahdukset lumea vasten ja hevosen hengityksen. Yksi auto tuli ohitsemme, mutta Lotto vähät väitti siitä. Uusi hoitaja Nixu taisi olla autossa, en kuitenkaan häntä tuntenut. Olin vain nähnyt vilaukselta kun hän toi poniaan talliin. Marletin uudet tilukset olivat upeat ja sainkin luvan järjestää kisat ja hieman uuttahan piti järjestää, harmi vain poneille. Käänsin Loton takaisin päin ja kävelimme hissukseen tallille. Tallipiha häämötti melkein heti edessämme ja pihassa laskeuduin satulasta ja lähdin kävelemään talliin, jossa purin nopsasti siltä varusteet pois ja heitin loimen niskaan. Taputin vielä tammaa ja vein varusteet paikoilleensa ja käppäilin sitten yksityistalliin, jossa odotti kaksi ponia vailla liikutusta. Otin narun ja otin aluksi kaunottareni joka on jo kohta iso tyttö! Pian päästäänkin testaamaan satulaa selkään ja ratsaille. Seuraavaksi otin Rekken ja lähdimme kaikki yhdessä sovussa kävelemään manessille. Lukuun ottamatta Rosmen kiukuttelu puuskaa joka tuli siitä kun otin Rekken kiinni. Sain potkun jalkaani, mutta onneksi siihen ei sattunut. Varmaan jonkun moinen mustelma. Maneesin ovella oli ongelmia kun ponit rynnivät sisälle kuin laamat. Aivoni alkoivat jo olla kiehumispisteessä, mutta maltoin suuttumasta noihin poneihin. Olin miettinyt tässä lähi aikoina itselleni kunnon koulu painotteista ratsuponia ja löysinkin erään todella lupaavan ratsuponin jolla ihan kiva sukukin. Tällä kertaa ori ja saattaisinkin Rekken videä pois Marletista ja kouluponi tilalle. Tezzyn kanssa pitäisi puhua asiasta lisää. Lakin ponit irti hetkeksi ja laitoin oven sitä ennen kiinni. Aluksi pikku ruunanen lähti katsomolle päin, mutta sitten tekikin äkki käännöksen ja lähti täyttä laukkaa maneesissa viilettäen. Minä otin este tolppija ja kävin niitä viemässä kuusi kappaletta ja myös puomit. Houkuttelin ruunan luokseni ja laitoin kaksi narua kiinni sen riimuun, solmin päistä kiinni. Nousin sen jälkeen ruunan selkään ja lähdin kävelemään käyntiä hetken ja sitten reipasta ravia. Rosme seurasi meitä perässä, mutta välillä spurttaili ohitsemme villissä pukki laukassa. Tein ravissa hieman ympyröitä ja suunan vaihdoinkin jossain välissä ehdin tehdä. Nostin myös pian laukan ja tein aluksi yhden ympyrän ja sitten menin esteille. Rosme oli hypännyt kyseiset esteet itse. Kun olin sitä hieman hätistellyt alkukäynneissä Rekken selässä. Rekke ei ollut mikään esteponi joten töitä tein selässä paljon, että sain sen hyppäämään edes ekan esteen. Pohkeet ja kova rääkäisy auttoi ja pääsimme esteet ylitse parin yrityksen jälkeen puhtaasti. Rosme vain ravaili ja väsähtikin yhdessä vaiheessa juoksenteluun ja jäi hetkeksi tutkimaan peili kuvaansa peilistä. Minä jatkoin kuitenkin ravissa ja vaihdoin suuntaa ja laukkasin tähänkin suuntaan sarjan, joka meni päin puuta. Kieltoja tuli ja meni. Ohituksia tuli ja kerran tolppakin melkein kaatui. Selässä pysyin hyvin koska tiesin tämän herran juonet. Menin viimeisen onnistuneen hyppyjen jälkeen lopup ravit ja lopulta hyppäsinkin kyännistä selästä ja annoin Rekken laahustaa perässäni kun purin esteet. Jonka jälkeen suunta kohti tallia. Olin saanut kaikki liikutettua ja sainkin puhelun. "Ida puhelimessa, moi" sanoin ja tunnistin heti äänen Kitaksi. Hän sanoi, että saisin orin itselleni kuhan vain varmasti kisaisin ja jatkaisin orin sukua. Olin aivan innoisani. Sain iso egoisen ponin itselleni kisakaveriksi, että yhdeksi rakkaaksi ponikseni. Dwightin emä oli juuri suorittamassa ýhtä laattista ja tulokset tulisivat helmikuussa. Hieman pelottaa omistaa pitkä sukuinen poni jolla menestyneet vanhemmat. Rosmen vanhemmat kun ovat tuolalisia puskaponeja. Lähdin hyvin mielin kotia päin ja Tezzy saikin jo hullun idean 3-polvinen ori astuttaisi Loton. Voi, voi Tezzy parkaa kun sai minulta suorasanaiset naurut ja itselleen tyhmän ilmeen kasvoilleen. Onneksi suorasanaisuus ei haittaa Tezzy parkaa jonka ilme on näkemisen arvoinen!
Ida & ponit HM8//Kyllä tuo loppu hymyilyttikin:) Ois se kyllä varmaan aika hassua jos varsa olisi 1,75 polvinen(jos nyt laskin oikein) Emä suvuton ja isä kolmepolvinen:D Mä nyt vaan oon niin rakastunut siihen sun oriisi että päähän pälkähtää ties mitä ajatuksia.
-Tezzy
|
|
|
|
Post by Ida on Feb 22, 2012 11:47:53 GMT -5
Kouluttaminen -eka selkään nousu
Kannoin Rosmen aivan uusia varusteita karsinnan luokse ja heitinkin satulan tamman selkään. Satulaan oltiin jo totuteltu ja nyt oli aika nousta neitosen selkään. Satula otettiin hieman luimistellen, mutta kuitenkin hyvin selkään. Taputin aina tammaa kun satula oltiin saatu nätisti selkään. Suitsien laitossa menee aina hetkensä, että Rosme suostuu avaamaan suukkinsa. Pian olikin neitonen täysissä pukeissaan ja päsätiin lähtemään maneesille.
Matkalla maneesille yritti tamma huiputtaa minua ja rynnisti päältäni. Nimittäin tamma oli alkanut hankalaksi kun hetkeen en ollut tallilla pitämässä kuria. Olin ollut kipeänä ja olin joutunut hankkimaan Rosmelle vuokraajaan joka sen luona kävi hieman opettelemassa varusteihin totuttamista. Ei näköjään vuokraaja ole saanut tammaa kuriin kun hankalaksi ruennut. Maneesiin tamma meni nätisti sisälle mutta sitten se säikähti kun maneesin katto hieman räsähti. Rauhoittelin tammaa ja menin kentän keskelle.
"Voisitko tulla auttamaan minua Rosmen kanssa", kysyin Pepiltä joka oli tullut hakemaan takkiansa.
"Totta kai!" Peppi hihkaisi ja hän tuli pitämään tammaa kiinni. Aluksi kiristin vyötä jottei se pyörähtäisi ympäri. Laskimme jalustimet ja annoin niitten hetken olla siinä. Onneksi Rosme oli aika pieni joten ylsin sen selän päälle varaamaan painoani. Tamma otti yllättävän rauhallisesti tilanteen ja kehuimmekin Rosmea siitä. Jatkoin samaa, mutta vain jalustimessa roikkuen josta tamma hieman ärtyi. Pian pääsinkin jo selkään asti ja Peppi talutti Rosmea vierellä kun kävelimme uraa pitkin käyntiä.
Vähän ajan kuluttua meninkin jo yksin ja pysäyttelinkin tammaa. Rosme ymmärsi heti ja oli erittäin herkkä pohkeelle ja lähtikin aina käyntiin säpsähtäen. Joka kerta taputin tammaa kun se pysähtyi ja lähti kävelemään. Testasin myös ravia hiukan pikku pätkä ja takaisin käyntiin ja toiseen suuntaan samat hommat. Sen jälkeen laskeuduin Pepin avustuksella Rosmen selästä. Tamma saikin kunnon taputukset ja halit. Kyllä siitä vielä jotain tulee!
Ida & ponit HM9
|
|
|
|
Post by Ida on Feb 22, 2012 11:52:37 GMT -5
Tezzy ja Ida -SupersankariUusi sarjakuva alkaa tästä! Sarjakuva kertoo kahdesta hieman vajaista heppatytöistä(kö?) jotka piristävät tallin arkea omilla jutuillaan joista välillä ei ota oikein selkoa. Sarjakuvia ei kannata ottaa tosissaan vaan naurakaa (huonolle piirrustus taidolle) ja oudoille päähän pistoille. Olkaa hyvät ja lukekaan tästä eka osa!  //Haha! Aivan ihana että sä väsäät tämmösiä! Saa kyllä hymyn huulille:)
-Tezzy
|
|
|
|
Post by Tezzy on Feb 27, 2012 4:14:36 GMT -5
HUOMIO!Käy ilmoittamassa potkijais-topiciin jatkatko Marletissa.( sun kohdalla siitä ei kyllä taida olla huolen häivää )
|
|
|
|
Post by Ida on Mar 5, 2012 3:03:08 GMT -5
Iloisin mielin tallile saavuttiin niin kuin aina, mutta siitä lähdettiinkin kohti tapahtumaa joka järjestettiin läheisessä kaupungissa. Matkassa oli mukana minä,Tezzy, Peppi ja kuskinamme toimi Tezzyn äiti. Muita tallilaisia ei ollut näkynyt tai kuulunut oikein mtiään joten lähdimme sitten kolmestaan. Tunnin auto matka meni nopeasti kun nauroimme koko matkan. Olin myös mennyt morjestamaan tuntemattomalle miehelle ja mies oli katsonut hiukan pahasti. Se oli vain osa tätä, nimittäin Tezzy vielä vilkutti miehelle leveästi hymyillen. Mies lähti autoineen aika äkkiä liikennevalojen vaihtuessa vihreiksi.. Pian saavuimme perille ja hyppäsimme heti ulos autosta ja lähdimme kävelemään metrilaku jonoon tai eihän siinä edesollut jonoa. "Hei, mitäs haluatte?" myyjä kysyi. "Toi, toi, toi, toi, toi, toi, toi, toi, toi ja toi! Kaikkia kolme" Tezzy selosti ja hymyili sen jälkeen. Lähdimme sitten niitten 30 metrilakun kanssa kohti kenttää jossa ratsastettiin koulua. Hevoset olivat upeita ja ne kulkivat upeasti! Seuraavaksi kuvioihin saapui lännenratsastusta ja ratsukot olivat myös upeita! Mässäsin siinä aina niitä metrilakuja ja lähdimmekin sitten katselemaan varusteita. Varusteet olivat kalliita tai sitten sika halpoja! Ostinkin yhden halvan huovan Rekkelle ja kalliin sitten Rosmelle. Myös yhdet suitset lähtivät matkaan kun olivat niin naurettavan halvat ja tietysti Rekkelle ne piti osta akun entiset olivat vähän huonossa kunnossa. Tezzy oli ostellut vain itselleen tavaroita ja kävin myös itse katselemassa kisatakkia ja slelaisen löysin ja kaupan päälle sain myös valkoiset ratsastushousut. Peppiä ei ollut näkynyt enää missään ja Tezzyn kanssa huusimme siellä kuin mitkäkin kaiuttimet Pepin nimeä. En ihmettele yhtään minkä takia Pepp iei meidän luokse tullut. Löysimme Pepin silittelemässä minihevosta. Voi miten suloinen se oli ja en voinut itsekkään olla silittämättä sitä minihevosta. "Esteratsastus näytös alkaa 10 minuutin kuluttua isolla kentällä! Pikku kentällä talutusta lapsille ja mahdollisuus testata lännenratsastusta" kuuluttaja kuulutti. Lähdimmekin heti isolle kentälle. Isolla kentällä katselimme kun hevoset liitelivät korkeiden esteitten ylitse. Tuli nähtyä myös pahan näköinen kaatuminen. Kuitenkaan ratsukolle ei ollut tapahtunut mitään. Hevonen oli sanaut vain pintanaarmuja. Näytöstä emme jaksaneet katsoa loppuun joten siirryimme testaamaan lännenratsastusta ja voi sitä minun ilmettä kun istuin siinä! "Mite tässä istutaa?" kysyin hölmistyneenä. En ollut ratsastanut koskaan lännensatulalla vaan aina koulupenkki tai estepenkki alla. Olin muutenkin hirveän pieni hevosen selkään ja sainkin vähän ravaillakin ja lopuksi sanoinkin etten eänä nouse lännensatulaan! Paitsi jos maksetaan. Tezzy ja Peppikin kävivät satulassa ja kummatkin tykkäsivät Peppi olikin joskus kokeillut lännensatulaan joten hänelle se ei ollut uutta. Mässäsin heitä odotellessa metrilakua ja sen jälkeen lähdimmekin mäkin kautta takaisin tallille. Kävin harjaamassa ponit ja lähdin kotiin Pepin kyydillä. Päivä oli ollut todella mukava! //Olihan tuolla kyl hauskaa:D Jos tosta jaksais jonkun kuvanki piirtää ehkä jossain välissä
-Tezzy |
|
|
|
Post by Ida on Mar 6, 2012 8:54:38 GMT -5
Salaisuus ja sen kärsimys osa 1
-Siinä hän makaa hievahtamatta kenenkään tietämättä
Hän astelisisään talliin ja kuuli poninsa ihanan tervehdyksen, hörinän. Mikä muukaan saisikaan tytön hymyilemään ja iloiseksi kaiken surun keskellä. Suorasanainen tyttö ei enää ikinä haluaisi puhua mitään suorasti vaan valehdelle, juuri niin valehdella koko sydämmensä kyllyydestä! Tyttö painautui kiinni poninsa Rosmen kaulalle ja toivoi, ettei kukaan löytäisi häntä täältä. Pian ovi pamahti auki ja tyttö syöksähti sulkemaan karsinnaan oven ja meni ruokakupin alle piiloon. Hän pidätti hengitystä ja sydän pumppasi tuhatta ja sataa. Hän kuuli Tezzyn äitin, Marian äänen karsinnan ovella. Maria näytti huolestuneelta ja tyttö ei halunnut kertoa asiastä mitään. Kukaan ei saisi tietää! Hän oli tehnyt pahan mokan ja joutuu kärsimään tekosestaan vain yhden lausahduksen takia. Mitään muuta hän ei paljastanut Marialle johon hän luotti. Maria lähti ja Ida jäi istumaan ruokakupin alle ja kömpi pytyyn. Hän kävi hakemassa poninsa varusteet ja heitti ne sen selkään harjattuaan sen. Ida lähti nopeasti ulos ja hyppäsi ulkona tamman selkään ja lähti kävelemään kohti metsikköä ilman määrän päätä.
Päivä muuttui pian illaksi. Ida ei kääntynyt siltikään vana jatkoi matkaa hämärässä metsässä nuoren hevsen selässä. Mitä hän oikein yritti? Puhelin hänellä ol itaskussa äänettömänä. Pian kuului rasahdus. Rosme pomppahti laukkaan, mutta Ida sai ponin rauhoitetua. Kohta kuului toinen ja Ida lennähti Rosmen selästä. Siinä hän makaa hievahtamatta, kenenkään tietämättä....
Tarina jatkuu toisessa osassa jolloin saadaan vihje salaisuudesta ja myös odotetaan jännityksellä selviääkö Ida... Seuraava osa voi tulla milloin tahansa ja se ei ole välttämättä seuraava tarinani! Tarina jatkuu aina kun jaksaa kirjoittaa, muuten tulee normaaleja hoitomerkintöjä....
Ida ja ponit HM10
|
|
)
