Pepin ja Caron pomppufiilikset

[Pepita eli Peppi]

t. Pire Camomilla "Caro"
Appaloosa tamma joka valloitti sydämeni <3

[Pepita eli Peppi]

Isäni ajoi isoa Range Roveriamme kohti Marletin yksityistallia. Mukanamme oli myös minun ikioma tammani Pire Camomilla eli tutummin Caro. Olimme vasta muuttaneet paikkakunnalle, ja minua jännitti ihan älyttömästi. Vanhassa kodissamme meillä oli ollut oma tilakin. Siellä meillä oli ollut paljon hevosia, mutta sitten kun isäni oli jäänyt työttömäksi ja olimme joutuneet muuttamaan uuden työn perässä tänne. Äitini oli sanonut että voisimme kuitenkin pitää yhden hevosen, ja meidän mielestämme se oli tietenkin minun hevoseni, rakas Caroni. Muut hevoset me myimme. Hyviin kotiin kaikki onneksi pääsivät, siitä oli onnellinen.
Käännyimme kyltin kohdalla, missä luki: "Yksityistalli Marlet 0,5 km". Ymmärsin että olisimme pian perillä. Yhtäkkiä talli olikin edessämme. Suuri tallirakennus, ja paljon tarhoja. Tila näytti todella siistiltä. Täydellinen paikka pikku ratsulleni. Onneksi vanha ystäväni Ida joka asui tällä paikkakunnalla oli suositellut Marlettia.
-Päivää! Mukava nuori nainen huudahti. Hän tupsahti juuri tallirakennuksesta. tunnistin hänet Tezzyksi, tallin ylläpitäjäksi. Hän tuli ystävällisesti kättelemään isääni ja minua.
-Mukavaa saada teidän tammanne tänne Marlettiin, hän puheli ja isäni vain nyökkäili hämmentyneenä, me kun emme olleet odottaneet näin ystävällistä vastaanottoa.
-Juu Peppi halusi tammansa juuri tänne koska ne Idan ponit asuvat täällä, Isä vain selitti Tezzylle. Jätin aikuiset juttelemaan keskenään ja menin availemaan laskusiltaa. Sainkin sen ihan itse auki vaikka tiukkaa tekikin, ja meninkin vapauttelemaan tammaani ulos. Talutin Caron pihalle ja Tezzykin tuli tutustumaan siihen.
-Voi se kieltämättä on kyllä nätti, Tezzy hehkutti maireasti.
-Minkäs ikäinen se nyt onkaan? Hän kyseli, sen jälkeenkin vaikka mitä muutakin, ja minä vastasin aina hieman hämilläni, koska olimme puhuneet nämä asiat jo puhelimessa.
Alku hämminkin jälkeen Tezzy johdatti minut tilavaan tallirakennukseen. Se taisi olla yksityistalli, koska kauempana oli toinen tallirakennus, jonka oletin Päätalliksi.
Caro asteli nätisti uuteen karsinaansa. Minä riisuin siltä ruskearuudullisen kuljetus-loimen, ja kääräisin siltä ruskeat fleecepintelit pois. Asetin vielä heinäverkon karsinan seinään. Isäni ja Tezzy juttelivat vieläkin, mutta tällä kertaa tallikäytävällä. Lähdin kipaisemaan vielä ulkona, hakemaan autosta Caron tavarat. Carolla oli oma satulakärry, jonka päällä oli tietenkin Caron ruskea yleissatula, ja jonka alapuolella oli pieni osasto muille tavaroille. Siellä oli esim. Caron harjapakki, loimet, satulahuopia, pinteliä ja suojia. Caron suitset olivat erillisessä naulakossa, ja ne roikkuivat satulan etukaaren edessä. Nostin kärryn varovasti automme takakontista hiekkatielle, ja lähdin lykkimään sitä talliin.
Jouduin purkamaan koko kärryn ihan itse, eikä isäni auttanut edes loimien järjestelyssä. No minun hevoseni se oli eikä hänen ajattelin.
-Peppi kohta lähdetään! Isäni huudahti pihalta.
-Joo joo, tiuskaisin takaisin kirpakan vastauksen. Olin väsynyt jotenka olin myös hieman äkäinen. Ripustin vielä Caron karsinan oveen ison liitutaulun johonka kirjoitin sen hoito-ohjeita. Laitoin oveen vielä toisen kyltin, mutta siinä lukikin Caron nimi, rotu, emä ja isä sekä kuva. Otin taskustani vielä Kameran ja nappasin tammastani kuvan. Liittäisin sen rakkaan tammani valokuva albumiin. Kuvan alle laitaisin tekstin: ja nyt tulimme uuteen kotiin!
LOPPU

// Tykkään hirveästi tyylistäsi kirjoittaa! Vaikkei tarina ollut kovin pitkä, niin se oli jotenkin pirteä ja hyväntuulinen:)
-Tezzy

[Pepita eli Peppi]

Tulin uudelle tallille jo aikaiseen aamulla. Päivästä oli selvästi tulossa kuuma, koska jo aamulla pakkanen oli yli kymmenen ja kylmempää oli luvattu iltaa kohden. Vedin takin kauluksiani ylöspäin, ja kirosin sitä kylmyyttä.
Menin sisälle yksityistalliin lämmittelemään. Kuulin heti tallin perältä hörähdyksen.
-Caro, mutisin itsekseni ja hymyilin ajatukselle että se hörisi minulle. Kävelin Caron karsinalle, ja rapsutin sen turpaa kaltreiden välistä. Tuijotin hetken suklaanappi silmiä pitkän otsatukan alta lumoutuneena, kunnes muistin että karsinakin pitäisi siivota. Avsin tammuliinin karsinan ja pujotin ruskean nahkariimun Caron päähän. Riimu oli uusi. Siinä oli vaaleanpunaiset pehmusteet turvalla sekä niskassa. Talutin Caron leveälle tallikäytävälle ja laitoin sen kiinni riimunnaruilla karsinoiden seiniin. Sitten kipaisin tallin toiseen poäähän hakemaan kottikärryt ja talikon. Vein ne äkkiä Caron karsinaan ja aloitin huolellisen siivouksen. Olin aina ollut sitä mieltä että Caro oli siisti hevonen, ja teki tarpeens aina tietylle alueelle, mutta tällä kertaa se oli sotkenut koko karsinan. Ymmärsin tammaa. se oli vain hieman hämillään uudesta kodistaan.
-Huh, huh, sanoin ääneen kun oli viimein saanut karsinan siivottua. Vein lannat lantalaan ja menin turvevarastoon hakemaan kottikärrylisen puhdasta kuiviketta.
Tulin pikaisesti takaisin ja ilahduin huomatessani että tammani, joka oli edelleen käytävällä hörähti minulle taas. Tyhjensin äkkiä kottikärryjen sisällön karsinaan, ja vein ne takaisin paikoilleen. palasin äkkiä levittelemään turpeet pitkin karsinaa ja lakaisin vielä lattian.
Seuraava työmaani olikin sitten Caro. Se turkki oli turpeinen ja häntä ja harja oli täynnä heinän korsia. Aloitin kovalla harjalla puhdistamisen. kävin Caron läpi korvista, kavioihin ja hännän päähän. Tarkistin jalat haavojen varalta, mutta en löytänyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Seuraavaksi kävin vielä tamman pehmeällä harjalla läpi, hieronnan takia. Kavioiden puhdistaminenkin kävi helposti, mutta harjan ja hännän setvimisessä menikin sitten hieman pidempään. pyyhin vielä vuohiskuopat ja tarkistin ne rivin varalta.
-No nyt voitaisiin mennä ratsastamaan, kuiskasin Carolle. Lähdin satulahuoneeseen hakemaan varusteita. Nappasin kainalooni vaaleanpunaiset pintelit ja suitset käsivarrelleni. Ajattelin että voisin mennä ilman satulaa. Carolla kun oli niin mukavan tasainen selkä siihen.
-No niin kulta, pysý nyt paikallasi että saan nää pintelit sun jalkoihin, lepertelin tammalleni kun oli tullut takaisin laittamaan heppaani. Piakkoin pintelit olivat jalassa ja sujautun vielä ruskeat achee-suitset tammani päähän. Suljin soljet ja tarkistin etteivät ne hierrä mistään. Laitoin vielä kypärän päähäni, ja aloinkin sitten olla varma että olin varma.
Talutin Caron ulos, ja aloin ihmetellä ympärillämme vallitsevaa sinistä hetkeä.
-Aurinko ei ole vain vielä noussut, ajattelin ääneen. Hyppäsin selkään suoraan maasta, ja Caro odotti kiltisti paikallaan kunnes annoin sille luvan liikkua, ja silloinkin se lähti rauhassa kävelemään kentälle päin.
Kentällä kävelimme pari kierrosta, kunnes siirsin raviin ja otin ravi käynti siirtymisiä. Caro meni automaattisesti muotoon ja minua hymyilytti, kerrankin kaikki tuntui toimivan!! Nostin vielä lopuksi laukan ja nautin sydämeni kyllyydestä.

LOPPU!

Hyvä etä kaikki on mennyt hyvin, vaikka Carolla on toki alkuhämmennykset päällä:)
-Tezzy

[Pepita eli Peppi]

Tallilla oli paljon vilinää, kun tulin sinä torstai päivänä tallille. Olimme lähdössä isolla porukalla maastoilemaan. Mukaan tulisi ainakin Ida ja Lotto, Tezzy ja Falski, Sara ja Kapu sekä Velli ja Dimma. Ja tietenkin minä ja Caro.

Menin sisälle yksityistalliin, missä Ida jo hääräsi hevostensa karsinoita siivoten.
-Moro! Moikkasin häntä ja menin oman heppani karsinan luokse. Caro ei näemmä ollut siellä, jotenka päätin siivota sen karsinan. Tezzykin tuli jossain vaiheessa ihmettelemään Idan ja minun huolellista hevosten hoitoamme.

Kun olin siivonnut päätin hakea Caron sisälle kylmästä pakkas ilmasta. Pujahdin jo tuttuun tarhaan sähkölankojen välistä. Suukotin Caroa turpaan ja laitoin sille riimun päähän. Talutin sen sisälle pikavauhdilla, suoraan omaan karsinaansa. Rupesin harjaamaan sitä huolellisesti. Olin tullut niin aikaisin että ehtisin varmasti laittamaan Caroa ainakin tunnin. Puolen tunnin päästä hain satulan ja suitset satulahuoneesta mukaan lukien, kunnon lämpöratsastuspintelit. Menin takaisin tallinpuolelle. Suojitin äkkiä Caron ja laitoin sille satulan ja suitset.

-No niin oletteko valmiita! Tezzy hyydahti jonon etupäästä. tulimme maneesista, missä olimme käyneet läpi kaikki perusasiat, turvellisuudesta ja hevosten käyttäytymisestä. Olin innoissani. minua jännitti lähteä pitkälle maastoretkelle tallin väen kanssa, joista en tuntenut kuin Idan sekä tezzyn kunnolla.

Lähdimme matkaan ja nautimme ratsastuksesta täysin siemauksin. Matka oli muuten rauhallinen sikalan ohi menoa lukuunottamatta, sillä jotkut hevoset olivat hieman säikkyneet sikojen kiljuntaa.

Olimme Idan kanssa aivan täpinöissämme kun tulimme maastoretkeltämme. Kellään ei ollut edes erityisen kylmä, vaikka pakkasta olikin yli -20 astetta. Ystävyys lämmitti kaikkia.

LOPPU

[Pepita eli Peppi]

Muuten sori noi kirjotus virheet tossa edellisessä tarinassa :-X

[Pepita eli Peppi]

En oo iha varma mite näit kuvii pitäs laittaa :) Neuvotteko?

// Klikkaat sivuilla olevaa kuvaa hiiren oikealla näppäimellä ja valitset "näytä kuva" --> kopioit kuvan osoitteen ja liität sen viestiin "" tagien sisään.
Mä korjailin ton kuvan nyt näkyväksi:)
-Tezzy

[Tezzy]

HUOMIO!
Käy ilmoittamassa potkijais-topiciin jatkatko Marletissa.

[Pepita eli Peppi]

Tezzy lisääkkö Caron sivuille tonne marlettiin et se hyppää nykyään jo 140cm. Ollaan vähä harjoteltu :)

// No ohho! Täytyypä päivitellä:) Wautsi kun meette korkeeta ja me ei hypätä Dimmankaan kanssa kun 120 ja säkää on enemmän kun Carolla. No mutta tosi hyvä kuulla että noinki hyviä hyppääjiä löytyy ton rotusista:)
-Tezzy

[Tezzy]

Pepin ja Caron peltolaukat
Palkinnoksi siitä, että olit ainoa joka maksoi maastotunnin palkan ajoissa:)

[Peppi Pepita]

Kiitti, ihan älyttömän hieno kuwa :) Iha älyttömän hyvä piirtäjä oot :)